Matkaava arkisto jatkaa matkaa
Teksti ja kuvat: Kaisa Karvinen
Arkkitehti ja taiteilija Joar Nangon saamelaiskirjasto- ja arkisto Girjegumpi on ollut kuluneen kesän ja syksyn esillä Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Pohjoismaisessa paviljongissa. Biennaalin sulkeutuessa kirjasto jatkaa matkaansa. Arkkitehti Jenni Hakovirta ja arkkitehtuurin tutkija Aleksi Lohtaja avaavat Girjegumpin merkitystä omista näkökulmistaan.
Liikkuva teos ja tutkimusprojekti
Toukokuussa 2023 avautui järjestyksessään kahdeksastoista Venetsian arkkitehtuuribiennaali, jonka teema The Laboratory of the Future, Tulevaisuuden laboratorio käänsi katseen lähestyvään horisonttiin. Päänäyttelyn kuraattorina on toiminut ghanalais-skotlantilainen arkkitehti ja kirjailija Lesley Lokko.
Päänäyttelyn lisäksi erillisillä mailla on omat paviljonkinsa. Pohjoismaiden paviljonkiin on tänä vuonna matkustanut Tromssassa asuvan taiteilija-arkkitehti Joar Nangon saamelainen arkkitehtuurikirjasto Girjegumpi. Näyttelyn on kuratoinut Carlos Mínguez Carrasco ja James Taylor-Foster Ruotsin arkkitehtuuri- ja designkeskus ArkDes:istä.
Girjegumpi on pitkäjänteinen tutkimushanke ja alati muotoutuva taideteos. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan Nango on käynyt keskusteluja alkuperäiskansojen arkkitehtuurista. Vähitellen näistä keskusteluista ja niiden ympärille syntyneistä taiteellisista ja tutkimuksellisista projekteista on rakentunut elävä arkkitehtuurikirjasto. Girji tarkoittaa pohjoissaamen kielellä kirjaa ja gumpi viittaa moottorikelkan perässä vedettävään jalasmajaan. Girjegumpia voi siis lukea mukana kulkevana suojana tai arkistona kirjoille ja niiden kyydissä matkaaville keskusteluille.
Vuosien mittaan Girjegumpin matkassa on liikkunut myös lukuisia taiteilijoita, tutkijoita, saamentaidekäsityöläisiä, duodjin tekijöitä sekä heidän välilleen rakentuneita yhteistyön muotoja, jotka ovat kasvaneet osaksi kirjastoa ja muovanneet sitä. Girjegumpi onkin paitsi kirjasto myös uusia suuntia ottava verkosto ihmisiä. Myös Venetsian biennaalia varten Nango on työskennellyt kollektiivisesti useiden taiteilijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.
Kirjojen kokoelma
Girjegumpi rakentuu viidensadan niteen kirjakokoelman ympärille. Venetsiassa kirjat ovat levittäytyneet ympäri Sverre Fehnin suunnittelemaa modernia betonipaviljonkia. Kirjoja nojailee vasten erilaisia tukia ja hyllyjä, joiden materiaalien etsimiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Monet rakenteista on rakennettu Venetsiasta löytyneistä puupaaluista ja kivilaatoista. Suuret puut on tuotu Sloveniasta. Kirjojen joukosta löytyy sekä harvinaisuuksia että netistä tilattavia nykykirjoja. On tietoa puurakentamisesta, ympäristöaktivismista, feministisestä arkkitehtuurista ja tilan teoriasta. Tilassa on lukuisia sopukoita, joihin voi rauhoittua ja asettautua lukemaan. Toinen kuraattoreista James Taylor Foster paljastaa, että kiinnostus kirjoja kohtaan on niin suurta, että yleisö on jopa innostunut ottamaan niitä luvatta mukaansa.
Kirjojen lisäksi Girjegumpi kokoaa yhteen ihmisiä. Biennaalin aikana tilassa on järjestetty useampia keskusteluja, joissa on pohdittu muun muassa saamelaisarkkitehtuurin nykytilaa. ”Onko meillä edes olemassa suomen kielessä käsitettä ’saamelaisarkkitehtuuri’ ja mitä sillä oikein tarkoitetaan”, kysyy arkkitehti Eveliina Sarapää kutsuvieraskeskustelun lomassa biennaalin avajaisviikonloppuna.
Girjegumpi on nomadinen projekti, joka vaihtaa jatkuvasti paikkaa ja muovautuu sen ympäristön mukaan, jonka osaksi se pystytään. Girjegumpi on Venetsiassakin vain käymässä. Nyt biennaalin sulkeutuessa se jatkaa matkaansa, mutta pyrkimykset pysyvät paikallaan. Girjegumpin tehtävä on luoda tiloja alkuperäiskansojen yhteen tulemiselle ja ajatusten vaihtamiselle. Girjegumpin tavoitteena on nostaa esiin alkuperäiskansojen kulttuurin merkitystä suhteessa tämän päivän rakennusalaan.
Kartta tutkimisen välineenä
Arkkitehti ja väitöskirjatutkija Jenni Hakovirta on ollut mukana Joar Nangon työryhmässä rakentamassa Venetsiassa esillä olevaa Girjegumpia. Jenni on koonnut yhdessä Astrid Fadnesin ja Katrine Rugeldalin kanssa paviljonkiin kartan, joka esittelee saamelaista arkkitehtuuria ja niiden sijaintipaikkoja Saamenmaan alueella. Pyysin Jenniä kertomaan projektista tarkemmin.
”Tulin mukaan ’Kárten – Mapping Sámi Architecture’ -projektiin Venetsian biennaaliin”, Hakovirta kertoo. ”Astrid ja Katrine ovat työskennelleet projektin parissa jo aiemmin.” Ensimmäistä kertaa kartta oli esillä Girjegumpin osana Oslon Kansallismuseossa vuonna 2021, jolloin projekti keskittyi Norjan puolen saamelaisalueen rakennuksiin.
”Venetsian version myötä rakennusten tarkastelu on laajentunut Ruotsiin ja Suomeen sekä Venäjälle, eli koko Sápmi on jossain määrin mukana. Kartta on itsenäinen teos ja tutkimusprojekti, mutta myös Girjegumpin osa. Pohdimme projektissa, mitä saamelainen arkkitehtuuri on ja kuinka sitä voi eri tavoin lähestyä kategorisoinnin kautta.”
Kartan tekemisen aikana Hakovirta on myös palannut miettimään representaation pohtimisen tärkeyttä.
”On todella keskeistä kysyä, miten saamelaisuus esitetään arkkitehtuurissa. Olen ikään kuin jälleen materiaalisuuden ja arkkitehtuurin kieleen liittyvien kysymysten äärellä. Mitä saamelaisten symbolien käytöstä seuraa? Ja ketkä niitä käyttävät? Onko rakennuksen fyysisyydellä merkitystä, kun edustetaan jotakin? Millainen merkitys? Olen keskittynyt työssäni paljon suunnittelun prosesseihin, mutta Venetsian biennaalia varten tehdyn työn myötä katse on taas kohdistunut itse rakennuksiin.”
Tarina arkkitehtuurista on epätäydellinen
Tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Lohtaja työskentelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijana Archinfolla. Väitöskirjassaan hän on tarkastellut arkkitehtuuria politiikan tutkimuksen kohteena. Lohtaja näkee Nangon Girjegumpin sopivan biennaalin dekolonisaatiota tarkastelevaan Laboratory of the future -yläteemaan.
”Kyse on toki jo paljon pidemmästä kehityskulusta kuin vain tästä biennaalista. Jos katsoo Venetsian arkkitehtuuribiennaalin teemoja ja eniten huomiota saaneita paviljonkeja erityisesti vuoden 2016 Reporting from the front -biennaalin jälkeen, on selkeästi havaittavissa arkkitehtuuriin kohdistuva kriittinen tarkastelutapa, joka pyrkii tuomaan aikaisemmin marginaalisena pidettyjä teemoja esille – liittyivät ne sitten ilmastoon, talouteen, politiikkaan tai kolonialismin perintöön.”
Lokkon kuratoima biennaali näyttäytyy Lohtajalle monella tapaa tämän kehityskulun jatkona: arkkitehtuuria ei voi eikä tule tarkastella irrallaan ajankohtaisista yhteiskunnallisista haasteista.
”Vaikka biennaali onkin saanut jonkin verran kritiikkiä juuri siitä, että se on unohtanut arkkitehtuurin ja keskittynyt globaaleihin ongelmiin, niin ajatuksen voi kääntää myös ympäri: eivätkö uudet painotukset osoita, että juuri arkkitehtuuri on avainasemassa paremman tulevaisuuden kuvittelemisessa ja tekemisessä?”
”Girjegumpi määrittää myös sitä, miten dekolonialismin teemoja on mahdollista tarkastella Suomessa ja pohjoismaissa”, Lohtaja toteaa.
”Kun tämänkertainen Venetsian biennaalin teema julistettiin, monet ajattelivat, että teema on rajattu yksinomaan Afrikkaan liittyviin kysymyksiin. Girjegumpi kuitenkin osoittaa, että samat teemat näkyvät myös pohjoismaissa historiallisesti, mutta myös edelleen suhteessa saamelaisiin.”
Lesley Lokko käytti biennaalin yhteydessä usein slogania ”tarinamme arkkitehtuurista ei ole väärä, mutta se on epätäydellinen”. Lohtajan mukaan tämä sopii myös viitoittamaan keskustelua siitä, miten työtä pohjoismaisen paviljongin esiin nostamien teemojen ympärillä voi jatkaa. “Kuten Nangon keräämä mittava kokoelma saamelaista arkkitehtuuria ja rakentamista käsittelevä kirjakokoelma osoittaa, käsityksemme pohjoismaalaisesta arkkitehtuurista ei ole vielä täydellinen.”
Taustaa
Joar Nangon Girjegumbin on kuratoinut ja tuottanut Ruotsin arkkitehtuuri- ja designkeskus ArkDes. Pohjoismaiden paviljongin arkkitehtuurinäyttelyt ovat Ruotsin arkkitehtuuri- ja designkeskus ArkDesin, Norjan Kansallismuseon ja Suomen Arkkitehtuurimuseon yhteiskomissioita. Venetsian kansainvälinen arkkitehtuuribiennaali järjestetään taidebiennaalin kanssa vuorovuosin. 18. Arkkitehtuuribiennaali sulkeutuu 26.11.2023. Girjegumpiin voi tutustua virtuaalisesti osoitteessa gumpi.space/en.
Pidempi versio tekstistä on julkaistu Kaltiossa 4/2023