Kuraattorit kehittäjinä – osaamisvaihtoa, yhteyksiä, läsnäoloa

Kolme pohjoismaista arkkitehtuurimuseota / -keskusta vaihtoi kokemuksia yleisötyöstä ja oppimisesta. Miltä näytti pohjoismaisen kulttuuripisteen liikkuvuusapurahalla toteutettu kokonaisuus? Arkkitehtuurimuseon yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen ja viestinnän suunnittelija Salla Bedard pohtivat, mitä suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten kollegoiden kokoontumisista jäi päällimmäisenä mieleen. Entä miten Nordic Culture Point -matkojen aikana kerätyt opit nivotaan museon toimintaan vuonna 2020?

Pohjoismaisen kulttuuripisteen, Nordic Culture Pointin, liikkuvuusapuraha on tarkoitettu vahvistamaan kulttuuri- ja taidealan yhteistyötä Pohjoismaissa ja Baltiassa. Ohjelma keskittyy lisäämään osaamisvaihtoa, yhteyksiä, läsnäoloa ja kiinnostusta Pohjoismaiden ja Baltian taiteeseen ja kulttuuriin. 

Suomen arkkitehtuurimuseo, Ruotsin arkkitehtuuri- ja designkeskus ArkDes ja Tanskan Arkkitehtuurikeskus DAC toteuttivat apurahalla kolmiosaisen opintomatkakokonaisuuden, jonka puitteissa museoiden edustajat pääsivät tutustumaan kiinnostaviin yleisötyön esimerkkeihin ja vaihtamaan ajatuksia yleisötyöstä. Erityisesti huomio kiinnittyi siihen, miten yleisötyö ja opetuksellinen ulottuvuus otetaan huomioon näyttelyissä.

– Kuraattorit kehittäjinä -hanke toteutettiin kolmessa osassa, kertovat Arkkitehtuurimuseon edustajat, yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen ja viestinnän suunnittelija Salla Bedard. 

– Kokoonnuimme pohjoismaisten kollegoiden kanssa Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Suomen vierailun aikana tehtiin myös päiväretki Viron arkkitehtuuri- ja designmuseoon. 

– Käytännössä ohjelma toteutettiin niin, että jokaisessa maassa paikalliset isännät suunnittelivat vierailleen kaksipäiväisen työskentelyjakson. Vierailun aikana tutustuttiin paikalliseen isäntäorganisaatioon ja heidän valitsemiinsa kohteisiin. Lopuksi pidettiin puolen päivän workshop siitä, mitä matkalla oli opittu. 

– Matkoille osallistui jokaisesta museosta kaksi ammattilaista, jotka työskentelevät yleisö- ja näyttelytyön rajapinnassa tai arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen parissa, kertoo Arkkitehtuurimuseon yhteistyöpäällikkö Arja-Liisa Kaasinen. 

– Osallistujien omasta kiinnostuksesta johtuen ohjelma painottui strategisen tason kysymyksiin: miten organisaatio rakentuu yleisötyön ja oppimisen näkökulmasta? Miten valitut strategiat eroavat toisistaan Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa?

Miksi pohjoismainen yhteistyö on tärkeää?

– Pohjoismaissa kulttuuri-instituutioilla on aika samanlainen rooli yhteiskunnassa. Jaamme myös yhteisiä arvoja: laadukkaan arkkitehtuurin ja muotoilun katsotaan rakentavan hyvinvointiyhteiskuntaa. Tästä johtuen meillä on yhteinen näkemys siitä, miksi lapsia ja nuoria kannattaa kouluttaa arkkitehtuurin ja muotoilun alalla. Kaikissa pohjoismaissa pohditaan paljon elinkaarioppimista ja pyritään ymmärtämään muuttuvaa yhteiskuntaa. 

-Vaikka olemme kaikki laitoksina vähän erilaisia, yleisömme ovat yllättävän samankaltaisia. Oli kiinnostavaa keskustella pohjoismaisten kollegoiden kanssa siitä, millaisia ohjelmistopoliittisia päätöksiä tai markkinoin ratkaisuja muut ovat tehneet saavuttaakseen yleisönsä.

– Kulttuuri-instituutioilla on myös kaikissa maissa pienet budjetit. Oli hyödyllistä kuulla, mitä toiset ovat tehneet ja mitä he ovat matkan varrella oppineet. Näin voimme suunnata omat rajalliset resurssimme oikein ja oikeisiin asioihin. 

Millaisia uusia ajatuksia matkojen aikana heräsi?

– Matkojen parasta antia oli se, että pääsi tutustumaan toisten organisaatioiden toimintaan. Museoalalla ollaan avoimia. Luottamuksellinen ilmapiiri on helposti rakennettavissa, ja pääsimme tarkastelemaan prosesseja läheltä. 

– Museoiden rooli on muuttumassa, ja yleisötyö muuttuu entistä osallistavammaksi kaikkialla. Siihen liittyy kokonaisvaltainen asiakaskokemus: ihmiset haluavat museokäynniltä monenlaisia asioita. Halutaan kuulua yhteisöön ja olla mukana kokeilemassa, tutkimassa ja rakentamassa. Museokävijä on aktiivinen. 

– Jaamme Pohjoismaissa aika yhtenäisen käsityksen siitä, millaisia kokemuksia meidän museoina pitäisi pystyä tuottamaan. Yleisömme ovat samankaltaisia ja missiot muistuttavat toisiaan. Valittu strategia saattaa kuitenkin ohjata painotuksia museoissa eri suuntiin. 

– Osallistujien omasta kiinnostuksesta johtuen painotimme matkojen aikana strategista keskustelua. On selvää, ettei kokonaista strategiaa ei voi kopioida toiselta. Siitä voi kuitenkin poimia hyviksi koettuja kohtia sovellettavaksi omassa museossa. Nostan tästä esimerkiksi moniammatillisten tiimien merkityksen museotyössä. Millaisella moniammatillisella tiimillä toteutamme opetuksellisen näkökulman ja yleisötyön eri muodot näyttelyssä? 

– Matkojen aikana kirkastui myös se, että yleisötyön tulee olla monimediasta yhdessä tekemistä: kaiken toiminnan läpi kulkee yhteinen, kantava punainen lanka. 

Miten kerättyjä oppeja hyödynnetään Arkkitehtuurimuseossa tulevaisuudessa?

– Olemme tänä vuonna aloittamassa Arkkitehtuurimuseon strategiatyötä. Pystymme varmasti tuomaan siihen pohjoismaisia näkökulmia. Alkanut vuosi on Arkkitehtuurimuseossa nimetty yleisötyön vuodeksi. Opintomatkoilla olemme saaneet paljon esimerkkejä siitä, millaista yleisötyötä eri ikäisten ihmisten ja oppijoiden kanssa voi kehittää. 

– Kun on tehnyt näin tiiviin projektin yhdessä, pystyy jatkossa helposti laittamaan sähköpostia kysyäkseen kollegalta näkökulmaa ajankohtaiseen asiaan.