METSÄN JÄRJESTYS KIEHTOO TEKNIIKAN TOHTORI LAURI LOUEKARIA
Metsä on meistä useimmille tuttu ympäristö, jonka heijastumia voidaan nähdä pohjoisen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Tekniikan tohtori, arkkitehti Lauri Louekari on tutkinut suomalaisen arkkitehtuurin metsäsuhdetta historiallisena jatkumona, johon vaikuttavat myös ihmisen lajityypilliset ominaisuudet. Louekarin luento, ”Arkkitehdin metsä – pohjoinen luonto eläytyvän tulkinnan ja analyyttisen katseen kohteena” siirtyy poikkeustilanteessa myöhempään ajankohtaan. Maailman metsäpäivän kunniaksi julkaisemme luennon pohjalta tehdyn haastattelun.
Millaisesta näkökulmasta tarkastelet suomalaisen arkkitehtuurin suhdetta metsään?
Minusta on kiinnostavaa katsoa suomalaista arkkitehtuuria hyvin suurena linjana suhteessa tyypillisiin metsämaisemiimme ja metsästä saatavaan materiaaliin. Metsästä on saatu puuta, mutta myös aineettomia, tilan hahmottamiseen liittyviä asioita. Olen kirjoittanut väitöskirjani, Metsän arkkitehtuuria, näistä teemoista. Tällä hetkellä työstämme parin kollegan kanssa kirjaa suomalaisen arkkitehtuurin historiasta. Siinä suomalaisen arkkitehtuurin suuri linja avautuu vuosi vuodelta, esimerkkikohteiden kautta. Tällainen lähestymistapa on itsellenikin uusi …ja kun on opettanut arkkitehtuuria pitkään, on aina innostavaa löytää siihen uusi näkökulma!
Kertoisitko lyhyesti, millaisia asioita metsä on antanut suomalaiselle arkkitehtuurille eri aikoina.
Määrittelen suomalaisen arkkitehtuurin metsäsuhdetta kolmen ajanjakson kautta. Ensimmäinen, hirsirakentamisen ajanjakso, alkaa muinaisuudesta ja päättyy 1940-luvun alussa. Metsä oli ihmisen asuinympäristö ja raaka-aineen lähde.
Toinen, eläytyvän tulkinnan vaihe, kattaa suomalaisen modernismin kultakauden. Katson Alvar Aallon Villa Mairean (1939) aloittaneen Suomessa ”paikan henkeä” korostavan ajanjakson, joka kesti 60 vuotta. Arkkitehtien katse kääntyi metsän tilallisiin ominaisuuksiin. Alvar Aalto (1898–1976), Reima Pietilä (1923–1993) ja Juha Leiviskä (1936) hyödynsivät metsän tilallisia piirteitä ja valoa eri tavoin. Vaikka paikan hengestä alettiin varsinaisesti puhua vasta 1980-luvulla, Aalto ja Pietilä sovelsivat tätä lähestymistapaa jo aikaisemmin.
Kolmas, materiaalinen murros alkaa 2000-luvulla, kun hirsi löydetään uudelleen. Tämä tuottaa jälleen uudennäköistä arkkitehtuuria.
Millaisia tilallisia ominaisuuksia metsällä on?
Metsällä on huonemaisia ominaisuuksia. Puhutaan sen huoneista ja saleista, metsän tarjoamasta suojasta. Puiden latvuston muodostama katto ja oksien välistä siivilöityvä valo ovat meistä jokaiselle tuttuja tilallisia elementtejä. Nämä alkukantaiset tilan piirteet heijastuvat arkkitehtuuriin.
Luonnonmaisemassa ei ole selkeitä rajoja vaan muutos tapahtuu liukuvasti ja erilaisten välivaiheiden kautta. Metsä kerrostuu syvyyssuunnassa. Se on samanaikaisesti sekä konkreettinen että mystinen ympäristö, ja näistä molemmista ominaisuuksista suomalainen arkkitehtuuri lainaa eri tavoin. Metsän tilalliset ominaisuudet tekevät siitä yhtä aikaa lumoavan ja pelottavan.
Mitä arkkitehti voisi oppia metsän biologiasta?
Väitöskirjassani tarkastelin metsää myös biologisesta näkökulmasta. Biologisena kasvuympäristönä metsä noudattaa omia lakejaan. Jokaisella kasvilla on oma kasvutapansa, mikä johtaa esimerkiksi siihen, että mäntymetsä ja koivumetsä ovat erilaisia. Eri tavoin kasvavat puut ja kasvit myös muodostavat metsään erilaisia tiloja.
Metsän kasvun periaatteiden ymmärtäminen kumoaa ajatuksen luonnosta kaoottisena tai ihmisen hallittavissa olevana asiana. Metsän järjestys on korkea-asteista. Yllätyin väitöskirjaa tehdessäni monista metsän kasvutapaan liittyvistä asioista: en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että puut kasvavat niin omituisella tavalla.
Kiinnostavaa on myös ihmisen tarkastelu osana luontoa, lajina monien joukossa. Eläimet orientoituvat tilassa lajilleen ominaisella tavalla. Ihminen on evoluutionsa kautta tullut tarkaksi tilan ja siinä tapahtuvan liikkeen havaitsemisessa. Havainnointimme pohjana toimivat koko, pystyasento ja tarkka etäisyysnäkö. Koska näköaisti on tärkein aistimme, kaipaamme näköalaa eteemme ja toisaalta suojaa selkämme taakse. Tämän tilan ideaalin voi pistää merkille esimerkiksi siinä, millaiseen paikkaan retkeilijät pysähtyvät tauolle.
Tiedostamattomat valintakriteerit tulevat näkyviksi, jos vertaamme käyttäytymistämme muihin eläinlajeihin. Eroamme esimerkiksi hirvistä, jotka piiloutuvat mielellään tiheään taimikkoon ja ovat kuulonsa ansiosta perillä ympäristön tapahtumista.
—
YK:n Maailman metsäpäivää vietetään lauantaina 21.3.2020.
”Maailman metsäpäivän aikana on hyvä muistaa metsien merkitys osana elämäämme. Ne tarjoavat meille ruokaa, energiaa, toimeentuloa ja ovat samalla myös erityisesti meille suomalaisille erottamaton osa mielenlaatuamme.”
– Suomen YK-liitto –
