Sivarina Arkkitehtuurimuseossa
”Sivarivuosi museossa on kuin vuoden pituinen arkkitehtuurin syventävä kurssi”, sanoo siviilipalvelustaan Arkkitehtuurimuseossa suorittava taidehistorian maisteri Frans Autio, 26. Haastattelussa hän kertoo, mikä museotyössä on kiinnostavaa.
Kerro itsestäsi, miten päädyit museoon suorittamaan siviilipalvelusta?
Valmistuin taidehistorian maisteriksi Helsingin yliopistosta viime kesänä. Opinnoissani painotin arkkitehtuurin ja muotoilun tutkimusta niin paljon kuin se opetusohjelman puitteissa oli mahdollista. Tehdessäni gradua käytin arkkitehtuuritutkimusta lähdekirjallisuutena.
Siitä se idea nousi. Päätin käyttää sivarivuoden tekemällä jotain sellaista, mitä muutenkin valmistuttuani tekisin: oman alani töitä.
Olin aikaisemmin suorittanut opintoihin kuuluvia harjoittelujaksoja Valokuvataiteen museossa ja Teatterimuseossa ja ollut keikkaluontoisesti rakentamassa näyttelyitä. Museoala oli siis minulle entuudestaan jonkun verran tuttu. Nyt listasin museoita ja instituutioita, joille minulla voisi olla jotain annettavaa. Ja pääsin tänne.
Mistä kiinnostuksesi arkkitehtuuriin on saanut alkunsa?
Arkkitehtuuri teki oikeastaan vaikutuksen yliopisto-opintojen aikana. Tajusin, että siinä yhdistyy kaikki, mikä minua taidehistoriassa eniten kiinnostaa: materiaalisuus, poliittisuus ja ympäristö. Huomasin ajattelevani, että arkkitehtuurista käytävä keskustelu on taidehistorian terävintä kärkeä. Arkkitehtuuri on myös demokraattista: se on kaikkialla läsnä ja kaikkien koettavissa.
Millaisia asioita olet tehnyt Arkkitehtuurimuseossa tähän mennessä?
Olen mukana monessa hankkeessa, ja työn sisältö vaihtelee paljon. Olen mm. luetteloinut kohteita, järjestänyt kokoelmia, rakentanut näyttelyä, palvellut asiakkaita, digitoinut näyttelymateriaalia, tehnyt verkkosivuja ja toimittanut kirjaa. Monipuolinen työnkuva sopii minulle tässä kohdassa hyvin. Satsaan omalla ajallani tohtoriopintojen hakuprosessiin. Työ sekä tukee että antaa vastapainoa tälle.
Millaista tukea koet työn antavan?
Täällä parasta on se, että saa mahdollisuuden nähdä asioita, joita ei pystyisi muuten löytämään. Kun viettää aikaa arkistossa ja käy läpi kuvia, vastaan tulee koko ajan kohteita, joiden olemassaolosta ei edes ole tiennyt. Ja joita ei olisi löytänyt, koska ei olisi tiennyt, mitä etsiä. Teen paljon muistiinpanoja nytkin järjestellessäni dialaatikoita.
On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan arkkitehtuurin historiaan siinä laajuudessa kuin se täällä tulee vastaan. Tajuan vasta tänne tullessani, että en ole tiennyt arkkitehtuurista kovin paljon. Vähitellen alkaa muodostua laajempi kuva aiheesta. Täällä kuulee paljon keskusteluja, jotka herättävät halun selvittää, mistä on kyse. Olenkin sanonut, että sivarijakso on vuoden kestävä arkkitehtuurihistorian syventävä kurssi.
Lopuksi, mitä muuta odotat vuoden antavan sinulle?
Täällä on mahdollisuus tutustua asiantuntijoihin ja heidän osaamiseensa. Paitsi museon henkilökuntaa museon tapahtumissa on mahdollista tavata ja kuulla asiantuntijoita eri aloilta.